sunnuntai 30. syyskuuta 2012

elämä on nyt




Olipa kerran.. Olipa kolmannen kerran isoskoulutusleiri Ilkon perämetsissä. Olemme vihdoin selvinneet kakkosvuodelle, jonka myötä auktoriteettimme on kasvanut, tunnelma on keventynyt ja varsinkin tämän viikonlopun jälkeen, ryhmä on tiivistynyt. Kokonaisuudessaan viikonloppu ylitti odotukset huimasti! Ohjelmaan kuului perinteisesti työskentelyä ryhmissä, mielenkiintoista keskustelua, ilta-ohjelman suunnittelua ja esittämistä ja ruokaa. Sitä riitti (siitä kiitti, oma nimi), as always.


CALL                                            ME                                            MAYBE      ?
Me muodostimme kolmen koplan huoneen, ja koska yksi sängyistä oli ei-niin-mukava-matkasänky, niin yhdistimme kaksi parempaa sänkyä, jonka myötä saimme maukkaan siskonpedin. Meidän lisäksemme huoneesta (ja kuvista) löytyy ihanan ihana Vilja, ripari-, koulu- ja muutenvaan ystävämme. PUS Vilja!




"Laita käsi sen olkapäälle, jolta pyytäisit apua tietokoneonglemissa"
Empun oma vauva, siis pikkunen
HAI! t kunniaan


Meitä oli leirillä niin paljon, että kaikki eivät aina mahtuneet pöydän ääreen syömään. Mikäs siinä. 
Iltaohjelman suunnitteluun meidät lähetettiin yhdeksässä eri ryhmässä. Kullakin ryhmällä oli oma tehtävänantonsa. Esimerkiksi moderni satu, mimiikka ja tuunattu vanha sketsi olivat jaossa. Tavoitteena oli luoda uutta ja ennennäkemätöntä, jotta pikkuhiljaa rippileireillä päästäisiin eroon vanhoista ilta-ohjelmakaavoista. 






Tänään, sunnuntaiaamuna vietimme vielä yhteisen jumalanpalveluksen, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut kampsut kasaan ja lähdimme hyvillä mielin kotia kohti! Jee.

ME


Ja vielä lopuksi huippukaksoset Anniina ja Sofia esittelevät supercoolit paidat, joita voimme kaikki ilolla kadehtia!

1 kommentti:

  1. oumai mahti postaus!<3 oon kyl vähä pettyny ku ei oo yhtää kikkarapääkuvaa:(

    VastaaPoista